suljen silmät,kuvittelen et lennän, mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä.

Moikka kaikki karvaperseet! (: ...tai siis te harvat jotka tätä lukevat.

Oon miettiny, että voiko tosiaan yksi päivä muuttaa yhden ihmisen,nuoren tytön elämän?
Näin tapahtu mulle. Nimittäin, about pari-viis vuotta sitten mä oon haaveillu hevosesta. Mä oon katsonu hevosia paljon netissä, ihaillu kuola valuen muiden hevosia, ja miettiny miten ne on uskaltanu ostaa/ottaa hevosen? Siinähän on tosi iso vastuu, ja siihen menee rahaa niin paljon.

Kappas, löysin hevostalli.netistä hevosen, joka etsi ylläpitäjää. 6vuotiaan tilastotamman. Otin yhteyttä. Mä sain vastauksen. Sovein millon meen koeratsastamaan. Ja odotin. odotin. ja odotin.Kunnes tuli että tää hevonen on vissiin reväyttäny takajalkansa, pitää kattoa siirretäänkö koeratsastusaikaa.Mutta ei pitäny! Hevosen jalka parani. Ja sitte lähdettiin Siikaisiin, kattomaan hevosta. Hani's Little Unique on hevosen oikea nimi. Lilliks sitä sanotaan,joo okei. Harjasin, kävin läpi jalat ja korvat ja muutenki vähä katoin ettei mahas eikä seläs oo mitään ylimääräsii juttui, eikä ollu. Laitoin satulan selkään, suitset päähän, talutin Lillin ulos, ja nousin selkään. Se testas mut heti. Mut pidin pääni kylmänä. Lilli rauhottu jossain vaiheessa, mutta alko varomaan jalkojaan, joten tulin sitte alas selästä, koska halusin tietää mikä mättää. Lilli oltiin kengitetty about viikko ennen mun tuloa. Kengät näytti todella pieniltä, ja kavioita oltii vuoltu liikaa. Talutin Lillin takas talliin, ja otin varusteet pois. No miten kävi? Mä päätin, että mä otan Lillin. Mentii kirjottaa sopimukset ja se oli siinä. Mul on hevonen. Vaikka en päässy käymää askelllajeist ku käyntiä ja hiukan ravia, ni silti. Ehkä mä kadun tätä päätöstä vielä, mä mietein.

Silti olin onnesta soikeena. Lilli piti hakea vasta 15.pvä tätä kuuta eli ylihuomenna. Mutta haettiinki se 8.9. Lastaus meni ihan jees, vähän jännitti kaikkia että miten menee. Kun saatiin Lilli traileriin, niin matka alko kohti uutta kotia.

Päästiin talliin, nii vein Lillin karsinaan hetkeks, ja siitä ulos. Omaan tarhaansa. Se oli kiinnostunu muista hevosista ku on ollu ny vallan ainoona hevosena. Lilli oli vielä vähän hikinen matkasta, tottakai sitä jännitti että mihin nyt mennään ja miks ja minkä takia. Mut hyvin se silti käyttäyty!

Entä nyt, viikon hevosen omistamisen jälkeen?

Meillä on kunnioitus-ja luottamusongelma. Lilli hyppi mua kohti, hyppi pystyyn ku olin selässä. Juoksutuska ei onnistu. MUTTA!
Eilen, 12.9.. Juoksutus onnistu, toki vain pari kierrosta mutta hyvin se silti oli. Ei hyppiny pystyyn enää. Kaveri kävi kattomassa ja sano että älä mee tän selkään ainaka viikkoon. Enkä mee. Mä haluun luottamuksen eka touhuumalla sen kaa maastakäsin. Naruriimua ollaan ahkerasti kulutettu :'D

Onko mikään mahdotonta? Ei ole. Mä rakastan tätä hevosta jo nyt, vaikka se on nyt aluks ollu tuollanen. <3

NYT KUVASPÄMMIII!

Täs mä moi :D

FOLLOW ME !

INSTAGRAM ASK.FM FACEBOOK (painakaa noista ni pääsette mun saiteille)

elämäni eläimet.

RECO
 4vuotias sekarotunen.
Mun rakkaus, jota oon kouluttanu niiiiin paljon ku oon pystynyt ,sillonkun oon kotona vielä asunut. Reco on _iso_. Painoa löytyy n. 80kg, mun silmäterä.
Me ostettiin Reco kaksvuotta sitten, se asu ennen kerrostalossa, mut se pääsi muuttaan mun porukoille, Merikarvialle, ja siellä se on viettänyt onnellisia päiviä. Se on mulle kaikki kaikessa, koska se on viisas koira, ja hyvin sympaattinen. Vähän riehakas, koska se on leikkaamaton uros, mutta se ei meidän sidettä oo mitenkään huonontanu. Siinä on haastetta, tarpeeks.
Rakastan tätä ylikaiken <3

E.V. Jolankka "Jelena"
Pienenpieni suomenhevostamma, kävin tätä ratsastamassa yhen talven, mutta silti siitä tuli kanssa sellanen ku " oma hevonen". Tän kanssa tuli taisteltua vallasta monet helvetin kerrat, mutta silti siitä tuli rakas. Kehitystä mun ratsastustaidoissa on tullu huomattavasti.

YÖHELMI "Helmi"
Mun projektiratsu. Tai siis oli, kun jouduin muuttamaan pois Porista. Helmin kanssa oon oppinu vaikka ja mitä, ja Helmiki on oppinu vaikka ja mitä. Rakkaushevonen tämäkin. Helmi on ollu päälle puoltoista-2 vuotta ratsuna vasta, mutta ei välillä uskois, niin hienosti se välillä menee. Eli kyllä siellä isojen karvasten korvien välissä on jotain ;)

ROOPE.
Roope. Se on yksinkertasesti Roope. Tai siis oli.
Roope kuoli v. 2010. Siit on nyt neljä vuotta. Mutta mä en oo päässy sen kuolemasta yli. En millään. Välillä muutama ihminen miettii ja kysyy multa että miks mä en oo päässy tän koiran kuolemasta yli, se oli mulle niin rakas, että se oli mulle ku veli. Se oli kiltti. Se ei purru mua, vaikka pienenä vedin sitä monesti hännästä.
Roopesta ei voi puhua rumasti eikä ilkeesti. Se oli maailman kiltein koira. Mä itken nytki ku kirjotan tätä. Niin kova ikävä mulla sitä on. Se oli vaan yksinkertasesti paras sekarotunen kenet tunsin. Mä tiesin sen metkut, ja se tiesi aina ku mulla oli pahat mielessä. Mä paijasin Roopea aina. Se oli aina mun kanssa. Kun mulla oli paha mieli, menin roopen vieree makaamaan, ja puhuin sille, ja se lohdutti mua, ku se makas siinä paikoillaan eikä lähteny vaikka se ois saanu ruokaa. Se pysy siinä niin kauan ku mulla oli huono olla. Tää on mulle arka aihe vieläkin. 4 vuoden jälkeenkin.  Vaikka kotona on Reco, mut se ei voita tätä koiraa, ei kukaan eikä mikään. Mä oon suunnitellu että ku täytän 18, ni otan Roopen kuvan ja kuolinajan tatuointina. Niin se on mun mukana aina, ku kuvaa en viitti raahata aina mukana.
Mulla on tätä niin kova ikävä! <3

BLACK " paappa"
27-vuotias lämminveriruuna. Oon pari kertaa tällä menny, ja ne on ollu tosi ihania. Miettikää, hevonen on 27-vuotias, mutta laukkaa niin lujaa ku kintuista lähtee. Me tultiin viime kerralla ku olin tällä ratsastamassa, ni TODELLA, TODELLA, TODELLA hurjaa laukkaa. Se oli jännittävää. Koska 27-vuotias on jo aika vanha, ja sitä ei sais kauheesti rasittaa, mutta annoin paapan mennä niin lujaa kun tahtoi, annoin pitkät ohjat ja se lähti. ja pysähty ku sanoin "prr". Kiltti ku mikä! <3


Näitä ois rutkasti lisää, mutta otin tähän rakkaimmat ja tärkeimmät. Mä rakastan näitä kaikkia. <3

Mutta, missä mun oma hevonen?
No, se on suunnitteilla! Nimittäin, mä haluan oman, nuoren/varsan opetettavaksi. Joo tiedän että se on vaikeeta ja haastavaa. Mutta mä teen unelmastani totta, että saan sen koulutettua sellaseks ku mä haluan. Heti ku mulla on rahat kasassa, ni ostan 1v lämminveritammavarsan. Se on jo vähän niinkun tiedossa jo ;P 

<3: Kata

alkukatsaus ja esittely.

Mistä aloittaa? No ehkä siitä, että esittelen itseni, vaikka ei kauheesti mitään esittelemistä oo.
Nimi on Katriina, yleisimmin Kata, ikää löytyy 16 vuotta, tän vuoden joulukuussa 17, eli -97 vuonna syntynyt. Harrastuksiin kuuluu ratsastus/raviurheilu, dataus ja jonkunnäkönen valokuvaus,agilityäkin pitäs alkaa harrastaa koiran kanssa mut katotaaaan..
Asun tällä hetkellä Säkylässä, sijaisperheessä. Tää on tosi jees, ei tarvi laitoksissa enää pyöriä. Mun menneisyyteen joskus voidaan palata mutta ei nyt.

Tässä blogissa tuun kertoo yksinkertasesti sanottuna mun elämästä. Hevosten kanssa ja ilman. Eli, vaikka oonki päivisin hevosten kanssa, ni on mulla se omaki elämä.

Hevostaustoista sen verran että oon töissä Kokemäen raviradalla, yhdellä ravivalmentajalla, ja myös vapaa-aikana käyn välillä ratsastamassa ex-ravureilla/montè-hevosilla ja välillä ihan ratsuillakin. Kaipaan haasteita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja niit on kyllä saatu ku tilauksesta.

Koulu? Mikä se on?  Oon käyny peruskoulun, peruskoulun jälkeen menin ammattistartille, jossa en sitte oppinu syystä tai toisesta mitään. Nyt oon työkkärin kautta työkokeilussa siis, ja tarkotus ois mennä oppisopimuksella sitten hevosenhoitajaks, tai ravihevosenhoitajaks erikoistuu.

Mitä mun vapaa-aikaan kuuluu? Kaverit,seurustelukumppani, mopo,koirat, kännykkä ja tietokone. Ja nyt tää blogi. Oon kirjottanu blogii ennenki, mut mä sit poistin sen ku kiinnostus lopahti, ja nyt tuli inspis uuteen blogiin. Vähän pitäs hienosäädellä tätä ja sun muuta mut kai se tästä.

Tuun aika paljon laittaan kuvia, kertomaan suurimmista vitutuksista (niitä on paaaaaaljon.) ja mun työstä, hevosista. Välillä voi tulla ihan asiatekstiiki, katsotaan.